Romantiikka = kynttilöitä, imeliä sanoja ja ruusun terälehtiä

   Siinä vaiheessa kun englanninopettaja selostaa, että “romantic architecture is a construction style which makes you wanna hold hands with someone”, alkaa väkisinkin masentaa. Romantiikka terminä ymmärretään suppeasti, vaikka se on paljon sydän-muotoja, ruusuja ja imeliä kohteliaisuuksia laajempi käsite. Vaikka romantiikkaa nähdään kun maailmaa suodatetaan vaaleanpunaisen verhon läpi eli romantisoidaan, ei tarkastelun kohde suinkaan rajoitu rakkauteen tai vastakkaisen sukupuolen edustajaan, vaan erityisesti kansallisuudet, historia ja eksoottiset kulttuurit ovat alttiita romantisoinnille. Romantiikkaa herutetaan usein myös mm. kuolemasta, rappiosta, uskonnoista, köyhyydestä, ystävyydestä ja kauneudesta - yksillölliset viehtymykset määrittelevät, mikä keneenkin vetoaa, ja periaatteessahan mikä tahansa voi olla jonkun mielestä romanttista.
   Puhuessaan epäpätevästi romantiikan ajan arkkitehtuurista opettaja viittasi 1800 -luvun ajanjaksoon, jolloin edellämainittujen käsitteiden tutkiminen, vaaliminen ja niistä unelmointi oli vahvasti läsnä taiteissa. Koska nykyajan ihmisen kenties eniten kuluttama taiteenlaji on elokuva, ihmiset ovat rajoittuneet ymmärtämään romantiikan kahden ihmisen välisen rakkaussuhteen kuvailuna. Jotkut saattavat jopa kuvitella, että kaikki romantiikan ajan teokset kertovat parisuhteista ja ovat ns. ‘romanttista kirjallisuutta’, vaikka niiden sisältämä romantiikka voi käsittää esim. luonnon tai isänmaan palvovaa kuvailua tai ne voivat sijoittua kaukaiseen maahan ja aikaan.
   Romantisoitaessa asiat koetaan merkityksellisinä. Kenties tämän hieman kaukaiselta kuulostavan termin voisi tulkita tarkoittavan ihannointia ja ihailtaviin piirteisiin keskittymistä, jolloin ‘romantiikka’ merkitsisi yksinkertaisesti asioiden kauniiden puolten näkemistä ja niiden kokemista lumoavina. Sanan ‘romanttinen’ voikin yllättävän usein korvata ilmaisulla ‘taianomainen’.