Yhdenyönjuttuja sekä paheksutaan että ihannoidaan, niitä häpeillään ja niillä kerskutaan. Tuomitsijat vetoavat moraalittomuuteen ja kannattajat (harrastajat?) oikeuteen nauttia elämästä. Moraalittomuus on liukuva termi eikä mututuntumaa voi pitää perusteltuna argumenttina - se että kirkko tai muu auktoriteetti on asettanut jonkin asian pannaan joskus isovanhempien hamaassa lapsuudessa, ei tarkoita, että asia tulisi yhä tänä päivänäkin nähdä samoin. Elämästä nauttimisen (toisia loukkaamatta) taas voi helposti oikeuttaa sillä tosiasialla, joka eräässä joulurallatuksessakin todetaan: ‘vain hetken kestää elämää, ja sekin synkkää ja ikävää’.
   Perusteita sille, että irtosuhteita voi moittia moraalittomiksi, kuitenkin löytyy: tautien leviäminen, humalaisten hyväksikäyttäminen, toisten loukkaaminen. Tietoisen riskin ottaminen, kun suostuu tuntemattoman asuntoon, ja kun on yhdynnässä vieraan kanssa vaikkei kondomi ole varma suoja sen paremmin raskautta kuin tautejakaan vastaan. Sikäli on kutakuinkin perusteltua kyseenalaistaa irtosuhteita harrastavan itsearvostus - miksi kukaan haluaa altistaa terveytensä, mahdollisesti henkensä? Toisten loukkaaminen taas voi olla varatun kanssa panemista jolloin periaatteessa mahdollistaa pettämisen, tai se että antaa itseensä ihastuneen ihmisen kuvitella, että suhde tulee vielä kehittymään.
   Irtoseksin harrastamiseen on monia syitä. Ilmeisin ja mielestäni ymmärrettävä ja hyväksyttävä syy on halu. Miksi pitäisi elää selibaatissa, jollei ole sattunut löytämään sopivaa kumppania? Toinen syy on halu tuntea itsensä haluttavaksi esim. vanhetessa tai suhteen päätyttyä - tai muuten vain, jolloin ihminen yleensä päätyy harrastamaan irtosuhteita jatkuvalla syötöllä. Tämä on itsetunnon pönkittämistä ja itsearvostuksen kohotusta, joka saattaa pienenä annoksena toimiakin, mutta ihmisellä ei ole kaikki kunnossa jollei hän osaa arvostaa itseään muuten. Erityisesti miehet voivat myös ajatella, että heillä kuuluu olla paljon seksikumppaneita, ja he haluavat olla kokeneempia jotta heitä pidettäisiin ‘hyvinä sängyssä’. Jotkut voivat ajatella, että sinkkuna ‘kuuluu’ harrastaa irtoseksiä samaan tapaan kuin naimisiin mentyään pariskunnan ‘kuuluu’ hankkia lapsia, eläköityneen ‘kuuluu’ käydä bingossa ja nuorten ‘kuuluu’ bilettää viikonloppuisin.
   Osa tuntemistani naisista haluaakin kokeneen miehen jolla on ollut paljon heitä enemmän kumppaneita, moni taas on onnellinen siitä, että he ovat miehen harvoja tai jopa ainoita ja saavat näin tuntea olevansa erityisen erityisiä (toki paljon irtosuhteita harrastanut seurustelukumppanikin voi saada vakavassa suhteessa kumppaninsa tuntemaan itsensä aivan yhtä spesiaaliksi).
   Oman kokemukseni perusteella sanoa, että irtoseksi ei ole edes kunnon seksiä verrattuna seksiin pitkäaikaisemman kumppanin kanssa. Sänkyseuran pokaaminen on kuin ostaisi sian säkissä - koskaan ei tiedä, millainen teinimäinen rynkyttäjä tai estynyt mamero toinen on vällyjen välissä, tai millaisia käsittämättömiä näkemyksiä tällä on hyvästä seksistä. Pitkäaikainen partneri mahdollistaa muokkautumisen mahtavaksi seksikumppaniksi toiselle ja luottamus taas erilaisia jänniä kokeiluja. Ihminen, jolla on ollut yksi pitkäaikainen seksikumppani, voi olla paljon ‘parempi’ sängyssä kuin ihminen, jolla on ollut 20 satunnaista. Ensinmainittu on todennäköisesti oppinut toisen huomioimisen (joka on mielestäni kaikkein olennaisinta hyvässä seksissä) ja kokeillut erilaisia asioita, kun taas jälkeenmainittu ei välttämättä (huom. välttämättä!) ole kokenut juuri muuta kuin kännistä säheltämistä. Tämäkin voi toki vaihdella.
   Tekstini tarkoitus ei ole tuomita yhdenyön juttujen sattunnaisia tai säännöllisempiäkään harrastajia, vaan saada ihmisiä kyseenalaistamaan omat syynsä ja asenteensa niihin, sekä saada etenkin nuoria miettimään, korreloiko seksikumppanien määrä seksitaitojen kanssa mihin pisteeseen asti.
   Ei ole rattomaista tai huoramaista harrastaa seksiä, mutta on aika säälittävää perustaa itsetuntonsa ja -arvostuksensa tuntemattomien paneskelulle.