Viime aikoina on käyty keskustelua uskonnollisten tunnusten kieltämisestä kouluissa. Uskonnollisten tunnusten kieltäminen loukkaa sekä uskonnonvapautta että sanan/ilmaisunvapautta - jokaisella pitäisi olla oikeus pukeutua niin kuin haluaa ja ilmentää persoonallisuuttaan ja arvomaailmaansa, tietyissä toisten huomioimisen rajoissa (esimerkeiksi viilattakoon, että liian eroottinen pukeutuminen julkisesti ei ole lasten psyykkisen kehityksen kannalta hyväksyttävää, ja väestöryhmiä vastaan hyökkäävät tunnukset taas ovat rasistisia ja aiheuttavat turvattomuutta). Muslimitytön huivi, kristityn rippiristi tai rock-musiikin ystävän monitulkintainen pentagrammi taas eivät ole loukkauksia ketään vastaan eivätkä häiritse ketään killuessaan kantajansa kaulassa.
   Ja mikä sitten edes laskettaisiin uskonnolliseksi tunnukseksi? Kiellettäisiinkö Kalevala -korutkin, koska pieni väestönosa pitää muinaissuomalaista tarustoa uskontonaan? Entäpä jin ja yang -symboli tai enkeliheijastin? Entäpä Prometheus -leiriltä saatu riipus (Prometheus on osa kreikkalaista tarustoa) tai gootin kantama, muinaisilta egyptiläisiltä periytynyt ankh -risti? Mitäpä jos rippiristi ei olekaan jollekulle uskonnollinen symboli vaan muistutus antajastaan?
   Paremmin ymmärrän vaatimukset poistaa uskonnollisia tunnuksia koulujen sisustuksesta, mutta uskonnon, historian ja kuvaamataidon luokkia lukuunottamatta en ole sellaisia juurikaan entisissä kouluissani nähnyt. Eikö kuvaamataidon luokan seinällä saisi olla julisteita kuuluisista, Raamatun henkilöitä kuvaavista taideteoksista? Syöpyvätkö haitalliset kuvat lasten mieliin ja aivopesevät heistä uskovaisia? Eivät. Edes tunnustukselliset uskonnontunnit kaikessa absurdiudessaan (koululaitos opettaa vielä kyseenalaistuksen taitoa oppimattomille lapsille todistamattomia asioita!) eivät riitä herättämään lapsukaisissa uskonnollista kipinää. (Kaiken lisäksi on tähdennettävä, että eräiden tutkimusten mukaan aivopesu on pitkälti mahdotonta: päästyään pois aivopesijöiden vaikutuspiiristä aivopesuyrityksen kohteeksi joutunut palauttaa oman arvomaailmansa, vaikka olisikin aivopesijöiden edessä näytellyt omaksuneensa heidän ajattelutapansa.)
   Kristinusko on osa suomalaista kulttuuria ja kristilliset perinteet ja koristeet osa suomalaisia juhlapyhiä. Jouluseimi-asetelma koulun aulassa lasivitriinissä ei loukkaa kenenkään uskonnon- tai mielipiteenvapautta, vaan se on joulukoriste muistuttamassa edessä siintävästä joululomasta, siinä missä rai-ruoho chenilletipuineen luo kevään tuntua. Mielestäni uskontoa voi arvostaa merkittävänä suomalaisen kulttuurin rakenteena, vaikkei uskovainen olisikaan. Luterilainen uskonto on omalla tavallaan yhdistänyt Suomen Länsi-Eurooppaan ja muokannut suomalaisuutta.

   Jokaisella on oikeus valita uskontonsa sekä ilmaista itseään. Uskonnollisten tunnustusten kieltäminen vaatetuksessa ei kuulu vapaaseen, avoimeen oikeusvaltioon.