Eihän sitä kukaan voi osata. Nostaa jalkaa kaasupolkimelta, painaa jarrua, ja sitten vielä pitää kytkintä alhaalla samalla kun keventää vaihdetta. Suoritus on motorisesti ja älyllisesti ylivoimainen. Kun siihen vielä lisätään mahdollinen vilkkujen käyttö mikäli käännytään, on tehtävä mahdoton. Ihan sama tuleeko jostain suunnasta lapsia tai likinäköisiä, nyt painetaan kaasua ja toivotaan että jalankulkijat huomaavat ja pysähtyvät ajoissa. Ja mikä se kuollut kulma olikaan?
   Monelle autoilijalle on niiden asfalttiin maalattujen seeprakuvioiden funktio jäänyt käsittämättömiin. Jotain ukkeleita niillä näkyy tallustelevan, toivottavasti älyävät tarkastaa, ettei missään suunnassa näy autoja eikä niiden ääntä kuulu mistään, ennen kuin ylittävät kadun.
  Lain mukaan autoilijoiden tulisi väistää jalankulkijoita, jotka ovat suojatiellä tai juuri astumaisillaan valkoraidoitukselle. Monet vaikuttavat kuitenkin kuvittelevan, että jalankulkijoiden tulee väistää autoilijoita ja odottaa suojatiellä kunnes yhtään autoa ei kulje. Liikennevaloissa tilanne on erilainen, sillä silloin noudatetaan värikoodia, mutta tällöinkin jalankulkijalla on etuoikeus, mikäli valot palavat vihreinä yhtaikaisesti.
   Eräänä liukkaana talvi-iltana olin juuri ylittämässä suojatietä, joka oli suora jatko aiemmin kulkemalleni tienpätkälle, kun eteeni kaahasi takaani auto, joka siis kääntyi kohdallani vasemmalle. Sen kylki pyyhkäisi hädin tuskin metrin päässä minusta - mitä jos auto olisi lähtenyt luisuun tai kuski olisi arvioinut etäisyyden ja käännöksensä väärin? Kuskin olisi joka tapauksessa tullut hidastaa jäisessä kaarteessa, joten minun ripeän kävelemiseni odotteleminen tuskin olisi käynyt ylivoimaiseksi.
   Voin ymmärtää, että raskaan tai todella nopeasti ajavan kulkuneuvon ei välttämättä kannata etenkään talvisäällä yrittää jarruttaa suojatietä varten, jottei auto lähde luisumaan tai jottei jalankulkija ole suojatiellä juuri kun käy selväksi, ettei pysähtyminen vauhdista ollutkaan mahdollista suojatiehen mennessä. Kuitenkin autoilijoiden tulisi ottaa huomioon, että esimerkiksi lapsille opetetaan suojateiden olevan turvallisia tienylityspaikkoja. Huononäköiset tai kuuloisetkaan eivät välttämättä havaitse lähestyvää autoa ajoissa ylittäessään suojatietä.
   Vastuu on toki myös jalankulkijoilla ja pyöräilijöillä - jäisellä tai muuten vaarallisella kelillä, kuten sumussa, voi olla parempi vain jättäytyä suosiolla tien reunaan odottelemaan, että auto on mennyt. Auton kanssa rinnakkain pyörätiellä ajavan taas kannattaa varoa siltä varalta, että auto jossain vaiheessa kääntyy hänen ohitseen - autoilija ei välttämättä näe häntä kunnolla vaikka muistaisikin vilkaista kuollutta kulmaa.
   Tilanteesta (autojen pysähtymättömyydestä) on seurannut se ongelma, että jalankulkijat empivät käyttää oikeuttaan silloinkin, kun autoilija ihan oikeasti antaisi tietä. Tämä jahkailu käy sekä autoilijan että jalankulkijan hermoille ja tilannetajulle, ja osaltaan vahvistaa autoilijoiden piittaamatonta käytöstä ja jalankulkijoiden epätietoisuutta oikeudestaan. Jos minulle annetaan tietä, olen huomannut ylittäväni tien suurin piirtein juosten jotten veisi liikennesäännöt tuntevalta autoilijalta enempää aikaa. Autoillessani (joka on melko harvinaista) taas muistan hidastaa ja pysähtyä ennen suojatietä, mikä selvästikin hämmentää jalankulkijoita, jotka sitten pöllämystyneenä uskaltavat ylittää tien, luoden hämmästyneitä katseita minuun päin. Myönnettäköön että tämä ei johdu pelkästään lainkuuliaisuudestani tai kohteliaisuudestani, vaan “surkeista” ajajantaidoistani - en uskalla ottaa riskejä (mikä nyt onkin hyvä asia) ja olen tyytyväinen kun saan jalankulkijaa odotellessani tarkkailla ympäristöä ja liikennetilannetta edessäpäin.

(Hmmm. Tulipa opettavainen olo...)