Mitä kertoo suomalaisen yhteiskunnan arvomaailmasta, että talousrikoksissa päädytään koviin tuomioihin, mutta toisen ihmisen valinnanvapautta, koskemattomuutta ja terveyttä loukkaaviin rikoksiin suhtaudutaan välinpitämättömästi? Lapsen raiskannut poliisi lasketaan vapaalle jalalle kahden kuukauden ehdollisella ja yhteiskuntapalvelulla!

   Minkälainen ihminen riistää toiselta tämän päätäntävallan omaan ruumiiseensa tietäen, että seksuaalinen hyväksikäyttö vähintäänkin järkyttää uhrin henkistä tasapainoa, mutta saattaa johtaa myös vakaviin psyykkisiin ongelmiin, kuten masennukseen, paniikkikohtauksiin, univaikeuksiin ja pelkotiloihin? Masentuneelle tai stressaantuneelle ihmiselle raiskatuksi tuleminen saattaa olla viimeinen pisara joka voi periaatteessa ajaa jopa itsemurhaan, mutta raiskaajahan ei tällaisesta mahdollisuudesta välitä. Vääryydellä hankittu nautinto saattaa lamauttaa uhrin vuosikausiksi, puhumattakaan siitä mitä toistuva, lapsuudessa koettu hyväksikäyttö saa aikaan ihmisen psyykessä ja maailmankuvassa. Ihminen - vai pitäisikö sanoa olento - joka ei kunnioita toisten ihmisarvoa ja -oikeuksia siinä määrin että antaisi heidän itsensä päättää seksuaalisesta kanssakäymisestään, ei ole yhteiskuntakelpoinen, eikä ole oikein altistaa ihmisiä tällaisten empatiakyvyttömien pahantekijöiden toiminnalle.

   Aiemmin mainitsemassani ‘poliisitapauksessa’ katsottiin lieventäväksi asianhaaraksi se, että uhri oli 15-vuotias. Suojaikäraja on kuitenkin TASAN 16, ja rajan pitäisi liukua päinvastaiseen suuntaan: 17-vuotiaan raiskauksessa ikä voitaisiin nähdä raskauttavana asianhaarana, koska uhri on yhä alaikäinen. Jos anniskeluravintola tarjoilee ala-ikäisille, onko näiden asiakkaiden 17-vuoden ikä lieventävä asianhaara, koska asiakkaat olivat melkein täysi-ikäisiä?

   Raiskauksen tuomittavuus ja ‘vääryys’ ei ole sidonnainen uhrin ikään perinteisesti nähdyllä tavalla: lapsen raiskaaminen on toki julmempaa, koska kehitysikäisellä ei ole edellytyksiä prosessoida tapahtumaa ja käsitellä sitä tervehdyttävästi. Samasta syystä henkisistä häiriöistä tai sairauksista kärsivän tai huonoa ajanjaksoa elämässään läpikäyvän henkilön raiskaaminen on tietyssä mielessä raaempaa kuin tasapainoisen. Kuitenkin se, että lapsiakin raiskataan, ei ole mistään kotoisin oleva syy vähätellä minkä tahansa ikäisen ihmisen raiskausta. Kyse on aina ihmisoikeuksien erittäin haavoittavasta riistosta ja toisen elämän epäkunnioittamisesta.

   Toivottavasti se päivä ei milloinkaan valkene, jolloin raiskattu joutuu maksamaan raiskaajalle korvauksia siitä, ettei raiskaustilanteessa kertonut kantavansa sukupuolitautía.